perjantai 20. joulukuuta 2013


5 päivää lähtöön!

Olo on jo lähes haikea kun kohta tämä elämäni paras kaksi vuotta on ohi, mutta samalla tämä JÄRJETTÖMÄLLÄ ENERGIALLA latautunut odotuksen huipentuma on vasta alkamassa. Outo fiilis J

Olen juossut menneen kahden vuoden aikana Hämeenlinnassa, Valkeakoskella, Kärkölässä, Rovaniemellä, Porissa, Helvetinjärvellä, Virossa, Israelissa, Ugandassakin jo testipätkiä… Olen juossut 60km harjoituslenkin painostavassa ukkoskelissä, olen juossut sateessa, jossa suu auki juostessa olisin varmasti hukkunut, niin paljon satoi! Olen juossut pehmeällä hiekalla, suolla, asvaltilla ja metsäpolulla. Olen juossut helmikuun 30 asteen rapeassa pakkasessa ja huhtikuun jääpolanteisella pyörätiellä sekä heinäkuun hehkuvassa loma-auringossa.  Olen juossut aamuvarhaisella Viron Maatsalun hanhipellolla nousevasta auringosta nauttien sekä ilta kymmeneltä Linna golfin kentällä umpihankitreeniä jäätynyt kuola suupielessä –nauttimatta. Olen juossut jalka kipeänä, sitkeän penikkataudin kiusaamana, olen juossut ripulissa ja oksentanutkin juostessa. Olen juonut ainakin 800 litraa maitoa ja syönyt aika monta rusinaa ja mustikkaa. Olen harjoittanut itsesuggestiota, laulanut, hyräillyt ja tehnyt rentoutusharjoituksia iltaisin, aamuisin ja mielikuvajuossut Bwindin 1,5kilometrin nousun monena yönä. Olen uskotellut itselleni olevani kova jätkä aina kun olen ylittänyt jonkun asettamani rajapyykin. Olen juossut vitutukseen ja iloon sekä ihan vaan juossut... Vesijuoksu on jäänyt väliin, josko olisi ihan tehokasta saattanut ollakin… Olen juossut niin paljon kuin työtä tekevän perheenisän on uskoakseni ollut mahdollista.

Olen juossut niin paljon, että uskon jo omaavani maailman turhimman supermiehen ominaisuudet:
- pystyn juoksemaan niin lujaa kuin osaan
- voin juosta niin pitkään kuin jaksan
- lisäksi olen läpinäkymätön mies
Siinä on edes sarjakuva-ainesta, jos ei kirjaa tästä projektista synny... 


Tapasin ”missioni” jo ensimetreillä seikkailujuoksija Jukka Viljasen ja hän painotti tällaisen juoksun olevan ensisijaisesti henkinen taival. ”Tässä hankkeessa tarvitset Jyri enemmän päätä kuin jalkoja!” -Jukka sanoi.  
Vaikka luulinkin tietäväni mistä hän puhui, vasta nyt se sanoma on minulle todella auennut.
Se, että olen motivoitunut juoksemaan säällä kuin säällä, väsyneenä ja pirteänä, se, että olen määrätietoisesti opetellut juoksutekniikkaa, se, että olen opetellut syömään paremmin ja se, että olen laittanut tähän likoon kaiken ja se, että olen pystynyt priorisoimaan asioita ja vielä se, että olen onnistunut tasapainoilemaan maximaalisen harjoittelumäärän ja loukkaantumisen välttämisen nuoralla… Siitä tässä on kyse. Siitä, että hikipisaroiden, ilojen ja itkujen jälkeenkin lennolla TK 1762 istuu kohta neljän hengen tiimimme matkalla toteuttamaan unelmaa. Sitä ei ole tehty jaloilla, se on tehty hiuksettomalla päällä! Luonnollisesti jalkojen merkitys varmasti kasvaa kohta, mutta mieleni ja asenteeni niitä edelleen eteenpäin heiluttelee rakkoineen kaikkineen.

Vaikkei nyt kauheasti kannata aliarvioida tulevaa, olen minä jo tässä vaiheessa mitä iloisin siitä, että kaksi vuotta sitten päätin tähän tavoitteeseen lähteä pyrkimään.
– Tietämättä alkuunkaan mitä se tarkoittaa, mitä se minulta ja ympäristöltäni vaatii tai onko se edes ylipäätään mahdollista minulta? Jonkun asian kohdalla voisin sanoa, että idea oli järjetön, mutta anteeksiantamattoman tyhmä olisin ollut, jos en olisi jatkanut ideasta eteenpäin.
 

”Vuorigorillahuomion” kannalta jokainen, joka on tämän projektin kautta uhrannut ajatuksenkin tuolle 880 gorillayksilön säälittävän pienelle populaatiolle, on merkityksekäs!  

Erittäin suureksi asiaksi projektin tavoitteelle on noussut myös juoksun herättämä huomio  Ugandassa. Valkoisen hullun omalaatuinen ristiretki halki maan on aiheittanut silmien pyörittelyä ja sanattomia hetkiä. Kun vielä vastaus kysymykseen miksi, on niinkin simppeli, että haluan vain osoittaa välittäväni vuorigorillojen ja maapallomme tulevaisuudesta, tunnen aiheuttaneeni ison ajatuksen. Jokainen, joka on tykännyt sivuamme on osaltaan mukana tässä käynnistyneessä ajatusprosessissa. Kiitos!

”Ulkomaailman” kiinnostus ja turismi on suurimpia motivaattoreita Afrikassa suojelutyön etenemisessä. Minulle on ihan sama säilyykö vuorigorillojen geeniperimä rahan vai ideologian vuoksi. Kunhan säilyy!!

Matkalla aioin olla nöyrä, mutta kaiken mitä tulee, otan vastaan voitokkaasti!
Olen valmis lähtemään juoksemaan!




 

5 kommenttia:

  1. Hirvittävä urakka,- Onnea taipaleelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Askel kerrallaan.. Lisäksi olen jakanut matkan sekä menttaalisesti että huoltoteknisesti kolmeen osaan. Ei se sitten ole kuin reilu 290 km x 3! Kiitos onnesta, sitäkin varmasti tarvitaan!

      Poista
  2. Ihan hiljennyin lukemaan kirjoitustasi...<3 Kannustavin ajatuksin juoksen vierelläsi! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kiitos! Aurinkovoidetta poskiin, rakkolaastari kantapäähän, silmät kiinni ja mukaan matkaan, tervetuloa! :)

      Poista
  3. Todella upeaa! Tällaisia ihmisiä tarvitaan lisää. Ja paljon. Tempaisijoita. Jotka levittävät valtavan tärkeää sanaa oikeasta asiasta.
    Itse en ole mikään ihmeellinen juoksija, mutta erittäin kiinnostunut juoksunne teemasta noin yleensäkin.
    Haluaisin mieluusti (vaikken olekaan mikään media-ihminen) levittää tätä sanaa jotenkin enemmän. Vanhana eläin- ja ihmissuojelijana. 
    Pelkästään vuorigorillat ovat jo järjettömän upea aihe, mutta samalla juoksulla kyllä voitte viedä ja tuoda eteenpäin monia asioita! Liittyen luontoon, eläimiin - ja ihmisiin. Sekä "juoksemillanne alueilla" että muualla. Eiköhän se Afrikan tuhoaja taida olla esmes Kiina, tai ainakin Kauko-itä nyt näillä näppylöillä...norsunluu ja sarvikuonon sarvet... hmmmm, aiemmin oli Eurooppa.
    Mieluusti kuulisin projektistanne enemmän, voisin myös levittää sanaa, ja olla yhteydessä myös http://www.sheldrickwildlifetrust.org/index.asp , jolla paljon sananvaltaa, projektistanne enemmän, voisin myös levittää sanaa yleisesti Keniassa ihmisille, joilla hyviä tuttuja sitten myös naapurimaissaan?
    Olisi aika huima homma ja pääsisitte myös lopulta ehkä esim BBC:n ja CNNn uutisiin? Wink wink. No tietty juu! Nyt pojat lenkkarit jalkaan ja eiku menox sano Annie Lenox! Eiku siis Minnis. ;-)

    VastaaPoista